Tekijä: Eerika

Aamulla satoikin vettä aika railakkaasti, joten aamu-uinti jäi välistä. Leiri kasattiin ja suunnattiin Maranelloon Ferrarimuseoon. Dolomiittien vuoristo on kyllä mahtava ja sitä voi autostakin ihastella ihan hyvän tovin. Ei viitsitty edes yrittää kuvata, kun ei  autoata otetuista kuvista saa lähellekään oikeaa vaikutelmaa. Keskityttiin  hetkeen.

Päivä hyörittiin ja pyörittiin käytännössä Modenan ympärillä tekemättä sen ihmeellisempiä, lähinnä seuraavaa kohdetta suunnitellen. Lopulta päätettiin hurauttaa leirintäalueelle La Speziaan. Varmistettiin ensin, että paikka on kuitenkin auki kun sinne saavutaan.

Oltiin perillä illalla kymmenen tienoilla ja viriteltiin aamulla kiireellä pakattu pyykkinaru. Väsyttävän päivän jälkeen tutustuttiin vielä hieman leirintäalueeseen ja samalla sen omaan anniskeluravintolaan. Nyt kun on päästy meren rannikolle, aletaan päästä kunnolla myös loman makuun. Täällä ollaan nyt jo useampi yö.

Kyllä nyt alkaa jo tuntua jotenkin kotoisalta, vaikka Italiassa asumisesta on kulunut jo 10 vuotta ja oleskelu on täysin erilaista kuin viimeksi. Vähän harmittaa kun kielitaito on aika ruosteessa…

Aamukävelyn ja aamu-uinnin jälkeen suunnattiin taksilla Pergine Valsuganan keskustaan ja ostoskeskukseen, sillä tälle päivää oli luvassa vähän sadettakin. Sopivan kesähatun metsästys tuntuu täällä yhtä toivottomalta kuin Suomessa…

Kotiutumisen jälkeen täytyi testata paikallinen patisserie, konditoria.

Paikalliset soutuharjoitukset

Valittiin pyykkipäiväksi juuri sadepäivä, ollaan vissiin unohdettu mitä sade on. Taidetaan pakata aamulla märät pyykit mukaan seuraavalle leiripaikalle…!

Leirintäalueeksi valikoitui Camping S. Cristoforo Trentossa. Respassa Oli todella ystävällistä ja kielitaitoista henkilökuntaa!

Saatiin uida melko rauhassa, muut leiriytyjät ottivat lähinnä aurinkoa. Vesi taisi olla vasta vaihdettu, puhdasta ja melko raikkaan lämpöistä alkuun. Kuumana päivänä oikein mukava!

Järven rannalla oli nuorisoa niin ei vielä viitsinyt kuvata.

Täällä vietetään näillä näkymin toinenkin yö.

Aamulla herättiin Leinatalissa melko sumuiseen  aamuun. Aamupalaa syödessä huomasimme, että saamme vieraan. Alueella vapaana kulkeva kissa kävi läpi potentiaalisia aamupalapöytiä. Meidän tarjoilut eivät kaverille maittaneet, mutta saimme seuraa viimeiseen muruseen asti, ja vähän pidempäänkin.

Kävimme vilkaisemassa, onko possu herännyt tähän päivään. Ei ollut, kuorsasi edelleen makeasti.

Leiri pistettiin aamulla taas kasaan ja matkaa jatkettiin kohti Alppeja. Päivästä ei noin muuten olekaan ihmeellistä kerrottavaa, automatka taittui tänään ihan mukavasti. Ajettiin Innsbruckiin ja etsittiin leirintäalue. Piti etsiä viime vuotisen Campingplatz Natterer seen tilalle joku toinen, ettei kuljettaisi taas samoja leirintäalueita kuin viime vuonna. Nyt päädyimme Shcwimmbad-camping Hall nimiseen alueeseen. Täällä pitäisi olla isot uima-altaat, nimeä myötäillen. Ne ehti tosin tältä päivää sulkeutua ennen meidän saapumista, mutta avautuvat taas aamulla klo 9.

Tältä iltaa ei siis sen kummempaa toimintaa, lähinnä hengailua ja grillausta. Ennen nukkumaanmenoa käytiin lyhyellä kävelyllä keskustassa, ihaillen Alppeja reitin molemmin puolin. Kuvamateriaalia ei tullut muusta kuin tulikärpäsistä, jotka parveilivat tenniskentän valojen ympärillä.

Ei ehkä kummoinen kuva, mutta olivat hauskoja 🙂

Aamulla taas uusi päivä ja uusin reittisuunnitelma! 🙂 Huomenna päästään viimein ainakin Italiaan asti, se on varmaa.

Lämmin päivä taas, ei viitsitty tänäänkään viettää koko päivää autossa. Ajettiin vain noin 300 kilometriä ja valittiin ACSI oppaasta kivan oloinen leirintäalue. Saksassa siis pyöritään edelleen.

Päädyimme Leinataliin Campingplatz Paulfeldiin. Kun helle illan tullen hieman helpotti, tehtiin pientä tutkimusreissua alueella. Ja mukava alue onkin, jälleen kerran!

Myös possu löytyi, mutta siitä kuultiin toistaiseksi vain röhinää omasta mökistään.

Alueelta lähtee myös paljon kävelyreittejä. Jos ollaan reippaita niin tutustutaan niiihin hieman aamulla ennen aamu-uintia.

Lauttamatka oli oikein mukava, kun lauttaan viimein päästiin. Hyttikin oli erittäin viihtyisä, eikä kenenkään tarvinut edes nukkua yläsängyssä.

Vaikka pyhäpäivänä rekkaliikenne olikin pois pelistä, niin silti liikenne takkusi tänään aikalailla. Ilmeisesti kaikki saksalaiset ovat viettäneet viikonloppua rannikolla ja paluuliikenne tökki sen mukaan. Vaikka takana olikin viimein yksi suht hyvin nukuttu yö, niin alkoi tuo matkanteko, lämpö ja nihkeä liikenne viedä veronsa koko matkaseurueesta. Päätettiin siis laittaa autot parkkiin ja huilia ilta. Tehdään sitten aamulla uusin matkasuunnitelma. Satuttiin olemaan Wolfsburgin lähistöllä, niin tultiin ajaneeksi tutulle leirintäalueelle uimaan ja huilimaan. Huomenna kun on tosiaan maanantai niin ei pääse mummu ja pappa nyt tutustumaan museoihin, kerta ne on tosiaan maanantaisin kiinni… Mutta uiminen ja rento ilta ilman aikatauluja tuli tarpeeseen.

Matkan taitto alkoi viimein aamulla sujua. Eilen kun ajeltiin Turun seudulle niin poikettiin vielä Raisiossa Citikka-huollon kautta. Moottorin merkkivaloja alkoi syttyä… Toistaiseksi matkaa pystyttiin jatkamaan kun vikakoodit kuitattiin pois. Toivotaan tilanteen pysyvän näin loman ajan.

Tämä päivä ollaan ajeltu hissuksiin Ruotsin läpi satamasta toiseen. Parhaillaan odottelemme lastausta tämän illan lauttaan.

 

Satamaan päästessä tuntui olevan kiire odottamaan lastausta, vaikka oltiin paikalla hyvissä ajoin. Nyt täällä kuitenkin ollaan odoteltu jo melko kauan… Luultiin olevamme tässä vaiheessa jo iltapalalla, niinkuin eilenkin. Jospa tästä kohta jo päästäisiin lauttaan iltapalalle pesulle ja nukkumaan.

Aamulla tutkitaan sääkarttaa ja fiilistä. Vedetäänkö Saksan läpi hyödyntäen pyhäpäivä ilman rekkaliilennettä, vai pysähdytäänkö kenties matkan varrella nauttimaan helteestä?

Nyt voi huokaista helpotuksesta ja päästää lomafiilikset valloilleen. Yövyttiin Joutsan kohdalla ja jatkettiin aamulla matkaa Järvenpäähän. Siellä Santulla ei mennyt tuntiakaan kun väliaikainen passi oli jo kourassa. Huh!

Suihku virkisti matkalaisia ja eilen mukaan pakatut ruuan rippeet riitti ruokkimaan meidän perheen. Nyt Turun seudulle sukulaisia moikkaamaan ja lautan lähtöä odottelemaan. Mummu ja pappa nähdään taas satamassa.

Suuntanahan meillä on tällä kertaa se odotettu Pohjois-Italia. Oikeastaan tarkempia suunnitelmia meillä ei ole, vaihtoehtoja on kyllä tutkailtu vähän jo etukäteen. Blogin päivitys lienee tänä vuonna vähän helpompaa Premium-liittymän salliman netin käytön ansiosta.

Katsotaan mihin päädytään, muistakaa jättää kommentti-osioon omia merkintöjänne! 🙂

Melkoinen viikko. Sattumia ja tapahtumia moneen lähtöön. Niitä tuntuu muuten riittävän edelleen. Jokatapauksessa – loma on käytännössä nyt aloitettu!

Suunnitelmahan oli lähteä perjantaina 1.6. ajamaan kohti Naantalia, Maskun kautta.  Lautta Kapellskäriin lähtee illalla 22:30. Torstai-ilta piti viettää rauhassa pakaten auto loppuun aamun lähtöä varten ja jättää koti hyvään kuntoon.  Tulipa ensimmäisenä aloitettua passeista, etteivät vain unohdu. Minkäslainen se sellainen reissaajaperhe muuten on, joka ei jonkun ulkomaanmatkan lähestyessä viime tinkaan huomaa, että jonkun passi on mennyt vanhaksi? Noh..  kenellä olisi käynyt mielessä, että tämän tästä työkseen reissaava ja muidenkin passiasioita jatkuvasti hoitava perheenjäsen tarvitsee joskus myös itse uuden passin?? Olipa sopivasti viime sunnuntaina mennyt umpeen sekä Santun passi, että henkilökortti. Virastoaikakin umpeutui tältä päivää juuri sopivasti, kun havainto tehtiin.

Eipä siinä muuta kun pistämään vähän vauhtia pakkaamiseen – täytynee ajaa Naantaliin Maskun lisäksi vielä Helsingin kautta. Jospa pikapassin sais sieltä mukaan. Auto pakattiin vauhdilla loppuun ja kotiinhan jäi kaaos, tälläkin kertaa. Jopa Saaran päiväkodin kevätjuhla saatiin juhlittua siinä tohinan välissä. Auto kun pihassa jo startattiin niin vielä piti suorittaa pienimuotoinen remppa, jotta vessan ovi saatiin pysymään kiinni.

Auto lähti liikkeelle kotipihasta klo 21:10. Suuntana ensiksi pääkaupunkiseutu. Järvenpäästä lähtee tällä kertaa meille matkaseuraksi Samin vanhemmat Päivi ja Jarmo/mummu ja pappa.

Eiköhän tässä piakkoin tohdi jo rauhoittua lomatunnelmiin, kunhan nuo viimeiset paperiasiat saadaan kuntoon…! Nyt meinaa olla vielä hieman täpinä päällä ja rauhaton olo. Olihan tuo taas melkonen lähtö! =)

Reissuhan meni hienosti ja säät oli mahtavat. Alustava suunnitelma toteutettiin käytännössä päinvastaiseen suuntaan kiertämällä. Italia jätettiin välistä, sillä siellä satoi juuri silloin kun sinne olisi ollut hyvä ajaa. Seuraava matkareissu tulee todennäköisesti painottumaan kokonaisuudessaan enemmän Italiaan ja lähitienooseen.

Kotiinpaluu tuntuu hieman tylsältä. Pahinta lienee, että mielikuvissa paluu kotiin tapahtui aurinkoisessa säässä, miellyttävässä lämpötilassa. Niin että auto olisi mukava tyhjentää ja pestä, sekä heittää sisältä matot pihalle jne. Pari päivää ennakkoon tietoisuuteen iski kuitenkin todellisuus ankeasta kotiinpaluusta takaisin kylmään ja sateeseen.

Etelässä oli sentään jo vihreää ja lehti puussa, mutta nyt ollaan jo kotona Pohjanmaalla. Missä on lehdet?? Taitaa olla korkeintaan postilaatikossa…

Vielä viimeiset kuvat matkalta:

Nyt ollaan siis kotona. Suurin kysymys tällä hetkellä on – mitä nyt?? Ehkä otetaan ilta rennosti ja mietitään uudestaan huomenna…

Kiitos ”matkaseurasta” ja sinnikästä kesän odottelua! Meillä saa tulla myös käymään taas.