Reissuhan meni hienosti ja säät oli mahtavat. Alustava suunnitelma toteutettiin käytännössä päinvastaiseen suuntaan kiertämällä. Italia jätettiin välistä, sillä siellä satoi juuri silloin kun sinne olisi ollut hyvä ajaa. Seuraava matkareissu tulee todennäköisesti painottumaan kokonaisuudessaan enemmän Italiaan ja lähitienooseen.
Kotiinpaluu tuntuu hieman tylsältä. Pahinta lienee, että mielikuvissa paluu kotiin tapahtui aurinkoisessa säässä, miellyttävässä lämpötilassa. Niin että auto olisi mukava tyhjentää ja pestä, sekä heittää sisältä matot pihalle jne. Pari päivää ennakkoon tietoisuuteen iski kuitenkin todellisuus ankeasta kotiinpaluusta takaisin kylmään ja sateeseen.
Etelässä oli sentään jo vihreää ja lehti puussa, mutta nyt ollaan jo kotona Pohjanmaalla. Missä on lehdet?? Taitaa olla korkeintaan postilaatikossa…
Vielä viimeiset kuvat matkalta:
Nyt ollaan siis kotona. Suurin kysymys tällä hetkellä on – mitä nyt?? Ehkä otetaan ilta rennosti ja mietitään uudestaan huomenna…
Kiitos ”matkaseurasta” ja sinnikästä kesän odottelua! Meillä saa tulla myös käymään taas.
Paluumatkan varrella ensisijainen tavoite oli nähdä vielä Sophiaa Berliinin korvilla. Matkaa ei kuitenkaan haluttu tehdä kerralla, varsinkaan niin kovalla helteellä. Tolkuttoman kuumuuden vuoksi Dresdenin ja Berliinin väliltä bongattiin leirintäalue järven rannalta, jotta päästiin uimaan.
Ollaan jo laiskistuttu kuvien ostossa kun ei otettu edes hiekkarannasta kuvaa…
Berliiniin suunnatessa meitä ei kuitenkaan oikein huvittanut lähteä suurella autolla keskustaan. Kaupunki on jo ennestään tuttu, joten pakottavaa tarvetta ei ollut. Sophia keksi vaihtoehtoiseksi kohtaamispaikaksi Potsdamin, jossa lauantaina käytiin yhdessä syömässä ja katselemassa hieman Potsdamia. Nättiä seutua.
Yöpaikan etsiminen oli yllättävän haastavaa kun etukäteen etsittyjä useita vaihtoehtoja ei enää ollutkaan edes olemassa. Löydettiin kuitenkin melko hulppea leirintäalue, joka oli myös yllättävän luonnonläheinen.
Ei mikään halvin vaihtoehto, mutta tosiaan aika hulppea paikka. Ainoa miinus oli, että juuuri lauantai-iltana alueen yhteydessä olevassa ravintolassa oli juhlat. Santtu ja Saara nukkui hyvin, mutta ajoittain raikaava, kirottu ysäri iski taas pahasti Eerikan ärsytyshermoon ja ärsytti aina linnunlaulun alkuun asti. Vasta sitten tuli uni.
Sophialla oli meille myös yllätys häälahjaksi ja sunnuntaina ohjelmassa oli risteily Potsdamia linnoja ja muita huviloita katsellen. Koko perhe viihtyi!
Ollaan tosiaan laiskistuttu kuvaamisen suhteen… Ollaan keskitytty enemmän hetkiin kuin kuvaamisiin.
Pääkaupunkiseudulta päädyttiin leirintäalueelle Plötzkyyn. Sää oli jälleen kerran lämmin ja aurinkoinen.
Plötzkystä matka jatkui maanantaina Wolfsburgiin Volkswagenin kotiseudulle, tarkoituksena vierailla Volkswagen museossa. Koska museot ovat yleensä Saksassa maanantaisin kiinni, oli vierailu mahdollista vasta tiistaina. Näin meillä oli aikaa tutustua Wolfsburgin muuhun ympäristöön kaikessa rauhassa. Olihan Wolfsburg nähtävyys jo sinällään, ettei koko kaupungissa ollut käytännössä muita kuin Volkkareita. Positiivisena yllätyksenä koko perheelle, hyvänä ajanvietteenä toimi kuitenkin Autostadt.
Tiistaina päästiin Volkswagen museoon.
Matka alkaa valitettavasti olla lähellä kotiinpaluuta. Teimme varauksen 24.5. lautalle Travemündestä Malmöön.
Edessä on vielä ajomatkaa ja pari yöpymistä puskaparkissa Ruotsissa. Viimeinen lauttamatka tehdään Kapellskäristä Naantaliin perjantaina. Suomessa ollaan siis perjantaina 26.5. klo 19:10. Sitten vielä yö Mariannen ja Jannen pihassa, kunnes lauantaina ajetaan kotiin asti. Onneksi on vielä muutama lomapäivää aikaa asettua kotiin ennen paluuta arkeen…
Nettiin pääsy on ollut hieman kortilla viimeaikainen, mutta lomalla se on enimmäkseen hyvä asia. Päivitetään taas vähän reitin kulkua.
Brnossa vietettiin vielä aamupäivä ostoskeskuksessa. Sieltä ajettiin Prahaan, jälleen erittäin viihtyisällä leirintäalueelle.
Prahassa viihdyttiin, mutta alkuperäisestä suunnitelmasta poiketen kaupungilla jaksettiin käydä vain yhtenä päivänä. Bussilastillisia turisteja vilisi tulvaksi asti ja kuumuus oli melko raastavaa. Päätettiin viettää toinen kokonainen päivä Saaran toiveesta leirintäalueella säästä ja aktiviteeteista nauttien.
Matka kulkee jo hiljalleen kotiinpäin ja Prahasta suunnattiin taas kohti Saksaa. Ilmeisesti tietyöt sulki ruuhkalla meidän reitin moottoritien kautta, joten päätettiin vaihtaa taas pikkukylän maisemareitteihin. Kannatti kaikin puolin.
Aamulla Steffillä ja Andilla oli meille aikaisemmin vihjattu häälahjayllätys ja meidät vietiin rentoutumaan paikalliseen kylpylään. Aamupäivän jälkeen täytyi Steffi ja Andi hyvästellä, mikä harmitti Saaraakin kovasti…
Wienistä lähdettiin Brnoa kohti ja havaittiin, ettei meidän navigaattori tunne koko Tšekkiä. Mukana oli vain matkamessuilta saatu, melko onneton kartta… Aikamme harhailtua löydettiin kuitenkin hotellille, johon edellisenä iltana tehtiin varaus sviittiin. Tässä vaiheessa reissua houkutti kovasti ajatus ottaa rennosti myös hotellihuoneessa röhnöttäen. Varsinkin kun hinnat on niin alhaiset. Saaralta taisi jäädä loput huoneistosta tutkimattakin kun neiti havaitsi telkkarin. Ensin kelpasi jopa Survivor tšekiksi, jotta sai vain katsoa telkkaria. Sitten löytyi lastenohjelmat. Tietysti mm. Myyrä.
Zell am See oli mahtava paikka ja säät hyvät. Perjantaina ajettiin vuorilta suoraan Wieniin ja pistettiin auto näppärään matkaparkkiin, josta on hyvät yhteydet keskustaan.
Saatiin tervetuliaislahjaksi hiirimatto. Saara pohti sille hyvää paikkaa, jotta hiirien olisi mukava mennä siihen yöksi nukkumaan.
Lauantaina jaksettiin taas pientä aktiviteettiäkin Steffin ja Andin seurassa. Ensimmäinen kohde oli Prater kaikkine huvituksineen. Ohjelmassa oli kävelyä puistossa ja huvipuistossa, sekä ruokailua itävaltalaiseen tyyliin. Ruokaseuraksi saatiin myös Steffin sisko miehensä ja vauvansa kanssa.
Kun mahat saatiin täyteen, suunnattiin suureen akvaarioon. Rakennuksen huipulta oli hyvä näkymä kaupungille.
Nähtävää oli niin paljon, ettei kaikesta viitsi laittaa kuvia. Yksi osasto oli sademetsän eläimille, jotka saivat liikkua alueellaan vapaasti, ilman häkkejä. Niiden parissa viihdyttiin pisimpään aja nähtiin niiden ruokintaakin.
Sunnuntain tärkein ohjelmanumero oli eläintarha. Ensin piti kuitenkin käydä katsomassa ennestään tuttuja nähtävyyksiä kerrankin kesäaikaan.
Eläintarhassa odotetutimmat eläimet Saaralle oli kirahvit ja norsut. Eläimiä oli todella paljon ja kierrellessä meni koko päivä. Välillä käytiin lähistöllä syömässä. Myös monien eläimien ruokintaa päästiin seuraamaan.
Maanantain ohjelma alkaa kylpylästä ja jatkuu siitä Tšekin puolelle.
Vesi oli yllättäen illalla jo yhtä lämmintä kuin altaassa! Ja tietysti erittäin kirkasta. Jos huomenna on vähänkään samanlainen sää kuin tänään – se vietetään täällä. Tältä leirintäalueelta poistutaan muutenkin vasta perjantaina. Leirintäalueella käytössä on lampialueen ja uima-altaan lisäksi myös mm. kuntosali ja saunat. Hyvät saunat, eikä siellä ole näkynyt juuri muita. Paras sauna on softsauna, jossa on 70 astetta ja löylyäkin saa heittää. Normaali sauna siis. Suomalainen sauna on näiden mielestä hyvä kun siellä on 90-95 astetta lämmintä. Kuka moisessa saunassa muka oikeasti viihtyy?? Onko nämä käsitykset peräisin suomalaisten halusta esittää sisukasta saunomiskisoissa vai kuka näitä väitteitä viljelee?
Jokatapauksessa, täältä kun seuraa Suomesta tulevia sääpäivityksiä niin naurattaa yhtä paljon kuin Pekka Poutaa 🙂 Ei pahalla sinne Suomen päähän, mutta olihan tämä hyvin valittu lomakuukausi!
Linnoilta ajettiin Itävallan puolelle leiriytymään.
Ja aamulla taas parempia säitä kohti.
Ihan hurjinta reittiä ei viitsitty Pösslillä ajaa, mutta kyllä niitä mutkia ja mäkiä mahtui tällekin reitille. Määränpäähän päästiin ja kyllä kannatti!
Schwangaussa oli todella hieno leirintäalue, josta kumpikaan ei sattunut ottamaan ainuttakaan kuvaa. Sää oli hieman sateinen, selitettäköön se sillä… Järvi oli tosin vielä melko kuiva kun vesi oli vielä lumena vuorilla. Mutta esimerkiksi lapsille oli huoltorakennuksessa kokonaan oma mahtava kylppäri, josta löytyi vessa ja useampi suihku lasten koossa. Saara tykkäsi. Kaikki tykkäsi.
Tarkempi kohde meillä oli kuitenkin käydä katsomassa linnoja. Prinsessalinnoja niinsanotusti. Sää ei tällä kertaa ollut parhaimmasta päästä – vettä satoi mainittavaksi asti. Pieni sade ei kuitenkaan meitä haitannut.
Käytiin tutkimassa linnoja lähempääkin, mutta sisälle asti ei maksettu. Saatiin vinkkiä ja paikanpäällä vahvistustakin siihen, ettei linnoja pääse oikeasti kunnolla tutkimaan. Pari huonetta vain nopeasti opastetuilla kierroksilla ja hinta siitä on aika kova… Katsoimme paremmaksi tutkia ulkoapäin kauempaa ja lähempää ja kaikille jäi hyvä mieli sateesta huolimatta!
Legoland vei sen verran veroja, että seuraavana päivänä kaivattiin taas kunnon huilipäivää. Ja mikäs siinä kun löytyi taas nätti alue ja tähän mennessä loman paras sää! Ensimmäisen lomaviikon ”talvivaatteet” heitettiin aamupäivästä pesukoneeseen ja päälle kaivettiin kesäisemmät kuteet.
Saatiin vinkkiä myös lähistöllä meneillään olevasta ”minioctoberfestista” ja harkittiin sinne suuntaamista. Päivä eteni kuitenkin niin nopeasti sopivan bussin lähtöön, että ei viitsitty hötkyillä. Parempi välillä huilia, että jaksetaan aamulla Müncheniin Nastista ja Mattiasta moikkaamaan!
Loppuun vielä pari esimerkkiä Saaran ajomatkoilla työstämistä taideteoksista: